Fiiliksiä sukkaprojektista

Nyt on tosiaan kaikki kuvat julkaistu ja osa sukista jo toimitettukin perille. Sukkaprojektin potäminen on ollut pääsosin antoisaa  (ja jatkuu toki vähintään niin kauan, kunnes jokainen sukkapari on löytänyt uuden kodin ja olen siitä teille raportoinut). On ollut ihana huomata, miten erilaisia, eri-ikäisiä ja omistautuneita neulojia - ja ennen kaikkea välittäjiä - Suomesta löytyy.

Viime viikolla kävin viemässä sukkia Ulfåsan syömishäiriöosastolle. Siellä oltiin todella iloisia ja kiitollisia, ja pyydettiin välittämään lämpimät terveiset jokaiselle neulojalle. Ensi vuonna nuorten osasto yhdistyy aikuisten osaston kanssa, joten siellä on luvassa isoja muutoksia aivan näillä hetkillä. Sukkia riitti myös päiväosaston nuorille. Lämmin kiitos!

Olen törmännyt myös joihinkin ongelmiin erityisesti nyt kampanjan loppuvaiheessa. Ensinäkin kampanja on paisunut niin suureksi, että sen organisoiminen on vaatinut huomattavasti suurempaa panosta kuin olin aiemmin varautunut. Määrältään 500 sukkaparia vastaa viittä jätesäkillistä, ja kolmenkymmenen neliön asuntooni ne eivät ole millään mahtuneet. Niinpä jokaisessa sukka-asiassa olen ajanut toiseen kaupunkiin vanhempieni luokse, ja tämä on monimutkaistanut prosessia. Äitini on ollut valtavaksi avuksi koko ajan, mutta silti projektin pyörittäminen yksin on ollut melko työlästä hommaa.

Toinen ongelma on ollut loppuvuoden aikataulut. Sukkia on tullut pitkälle joulukuuhun, ja siksi sekä kuvaaminen että sukkien toimittaminen on viivästynyt. Arvostan jokaista sukkaparia, mutta minun olisi pitänyt osata laittaa tarkemmat aikataulut, jotta oma työni täällä olisi helpottunut.

Minulta on kysytty, oliko sukakprojekti pelkkä vaalitempaus. Ei, ei se ollut. Olen aloittanut sukkaprojektin kauan ennen kuin edes tiesin hakeutuvani kunnallispolitiikkaan, enkä ole käyttänyt projektia vaalimainonnassani. Lisäksi on kysytty, voinko toimittaa sukkia muuhun kohteeseen kuin mielenterveyspotilaille, ja tähänkin vastaus on ei, sillä muihin tarkoituksiin tulee järjestää omat keräykset.

Kolmas ongelma on ollut se, etten ole yhteydenotoista huolimatta saanut vastauksia kuin muutamasta paikasta. Olen ollut/yrittänyt olla yhteydessä sekä puhelimitse että sähköpostitse todella moniin eri paikkoihin eri puolella Etelä-Suomea, mutta suhteellisen harvasta on vastattu. Lisäksi yleisin vastaus on ollut, että minuun otetaan myöhemmin yhteyttä.

Ensi vuonna minun on todella mietittävä, riittävätkö omat resurssini kampanjan pyörittämiseen näin mittavassa muodossa, niin ihanaa kuin tämä on ollutkin. (Opiskelen täysipäiväisesti ja istun kahden järjestön hallituksessa.) Kerron kevään aikana, mihin tulokseen olen tullut ja löydänkö ihmisiä auttamaan kampanjan pyörittämisessä.

Kuten sanottu, raportoin kampanjasta toki niin kauan, että jokainen sukkapari on toimitettu perille. Tällä viikolla saan toivon mukaan vahvistuksen parista eri paikasta, milloin voisin viedä perille lisää sukkia. Silti jo nyt haluan kiittää paikalliskeräysten pitäjiä, neulojia, äitiä ja muita tukijoita sydämeni pohjasta - vaikka välillä asiat eivät suju ihan suunnitelmien mukaan, on aivan mahtavaa, kun olemme kaikki tekemässä hyvää ja tekemässä niin monia ihmisiä iloiseksi!